Tämä on klassinen kysymys, jota moni kirjojeni uskollinen lukija on varmaan pohtinut mielessään, joten avataanpa sitä hieman.
Julkaisin ensimmäisen kirjani ”Miilunpolttajan käki” syksyllä 2006 eli samana vuonna, kun olin tullut valituksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtoriksi. Olin pohtinut omakustanteisen kirjan kirjoittamista jo monia vuosia ja kirjoitellut joitakin juttuja pöytälaatikkoon jo aikaisemmin. Ratkaisevia tekijöitä kirjan julkaisemiselle on toki muutamia ja niistä tarkemmin tässä jutussa.
Kävin kesällä 2006 näyttämässä lähes valmista käsikirjoitustani Karstulan kirjakaupan omistajalle Raimo Piispaselle ja kysyin häneltä varovasti, voisiko tällainen kirja mennä heillä kaupaksi. Raimo silmäili papereitani ja innosti minua painattamaan kirjan, sillä hänen mielestään paikallishistorialliset tarinat ovat hyvin kysyttyjä, eikä niitä ole koskaan liikaa. Raimo suositteli tekemään hyvän kansikuvan, joka liittyisi kirjan sisältöön. Lisäksi hän painotti huumorin tärkeyttä. Kovin vakavia kirjoja ei sitten paljon myydä, Raimo muistutti minua lopuksi!
Arvoisa edeltäjäni rehtori Mauri Panhelainen oli julkaissut keväällä 2006 toisen omakustanteisen novellikokoelmansa ja hän innosti minua kovasti julkaisemaan hänelle esittelemäni oman käsikirjoituksen. Kun sitten vielä tuttu taiteilija Matti Louhi Jyväskylästä lupasi piirtää minulle Miilunpolttajan kansikuvan, paketti alkoi olla valmis. Tätini Marja Soini toimi kirjan esilukijana ennen painoa ja hän esitti poistettavaksi joitakin tyyliltään sopimattomia juttuja ja korjasi samalla käsikirjoitukseen pesiytyneet kielioppi- ja kirjoitusvirheet. Kansikuvan hahmo Miilunpolttajasta ämpäreineen esittää Isoharjun Toivoa Pöngältä ja taiteilija Louhi piirsi kannen vesivärimaalauksena antamastani valokuvasta.
Esikoisteokseni ”Miilunpolttajan käki” on ehdottomasti paras kirjani ja siitä on otettu jo kolme painosta. Kirjoja on sittemmin ilmestynyt noin kahden vuoden välein ja kaikissa on ollut taiteilija Matti Louhen maalaama vesivärikansi. Hän teki samalla tyylillä kannet lähes kaikkiin Kalle Päätalon kirjoihin. Kaikki viisi kirjaani ovat syntyneet samalla tavalla. Joulun aikana on valmistunut Louhen maalaama kansikuva. Kevään aikana olen hahmotellut juttujen aiheita ja taustatietoja sekä kuunnellut aktiivisesti erilaisia tarinoita. Keskeisin tarinankertoja on isäni Pekka Halttunen Humpilta, joka 85 ikävuodestaan huolimatta muistaa vielä hyvin vanhoja juttuja. Varsinainen kirjoitustyö tapahtuu yleensä kesällä ja usein kesämökin hirsitornissa Karstulan Limossa Pääjärven rannalla.
Joskus koko kertomus on voinut lähteä liikkeelle jostain yksittäisestä lyhyestä jutusta, joka on syöpynyt mieleeni. Joskus inspiraatio voi tulla jostain vanhasta esineestä tai lehtijutusta. Monesti jutun juuret voivat olla hyvinkin lyhyitä sanontoja tai lauseita, joihin sitten olen kirjoittanut laajemman fiktiivisen tarinan. Yritän olla kirjoittamatta ihmisistä tietoisesti negatiivisesti, varsinkin vielä keskuudessamme olevista. Kuitenkin mielenkiintoisessa tarinassa on aina kommelluksia ja yllättäviä käänteitä, joten tehtävä ei ole aina helppo.
Kirjallisia esikuviani ovat selkeästi Pentti Haanpää ja Veikko Huovinen, jotka molemmat olivat erinomaisia novellisteja sekä luonnon ja ihmisen kuvaajia. Uusimmissa kirjoissani on myös piirteitä satiirisesta novellista, minkä tyylilajin ehdoton taituri oli edesmennyt kirjailija Erno Paasilinna. Yritän kirjoittaa lyhyillä ja nasevilla lauseilla, kuten Antti Tuuri ja Ernest Hemingway. Joskus kuitenkin innostun kuvaamaan jotain ihmistä monipolvisesti.
Tähän mennessä julkaistuja viittä kirjaani on myyty reilusti yli tuhat kappaletta ja lisäksi monet ovat lukeneet kirjojani kirjastoista lainaamalla. Vaikka lupasin uusimman kirjani ”Ankerias hernemaassa” esipuheessa sen jäävän viimeiseksi, olen jo pyörtänyt puheeni. Taiteilija Matti Louhi on jo maalaamassa kansikuvaa uuteen kirjaani, jonka nimeksi tulee ”Humpilta huuto kuuluu”. Oletettavasti se ilmestyy viimeistään syksyllä 2017.
Haluan kiittää kaikkia kirjojeni uskollisia lukijoita ja toivottaa kaikille,
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016
# Jussi Halttunen
