Tarinankerronnalla on yhtä pitkät perinteet kuin
ihmiskunnalla yleensäkin. Puhekielen kehityksen myötä tärkeää tietovarantoa
alettiin kertoa suullisesti työn lomassa tai nuotiolla. Kirjoitustaito on
suhteellisen myöhäinen keksintö, ja pysyi suhteellisen harvojen käsissä varsin
pitkään. Tämän vuoksi tärkeä tietoperintö piti pukea helposti muistettavaan
muotoon, tarinoiksi.
Kautta aikain vanhempi polvi on pitänyt tärkeänä siirtää
keskeisinä pitämiään eettisiä ja moraalisia kysymyksiä jälkikasvulleen. Saduilla
on tässä prosessissa ollut varsin keskeinen rooli. Ehkä kaikista tutuin on
”paha saa palkkansa” -tarina. Mutta yhtä
kaikki saduilla haluttiin myös
varoittaa: ”älä lähde yksin metsään” (Hannu ja Kerttu), ”varo susia”
(Punahilkka).
Jaakko ja pavunvarsi - Satusivellin 2014 |
Saduissa kaikki on mahdollista. Inhimilliset rajat on helppo
ylittää. Peukaloinen kutistui ja matkusti pitkän matkan villihanhien selässä
lentäen. Taikalamppu on antanut kolme toivetta monille hädässä oleville. Kissa
on laittanut hienot saappaat jalkaansa ja toiminut hoviherran tavoin. Prinsessa
Ruususen linnassa on nukuttu 100 vuotta syvää unta, ja herätty sitten niin kuin
aamulla herätään.
Sadun rajattomuudessa on myös sen voima. Satu ruokkii lapsen
mielikuvitusta. Mielikuvitus taas on ehdoton edellytys luovuudelle. Uuden kokeileminen
lähtee oman mielikuvituksen rajojen ylittämisestä. Viime kädessä ilman rohkeaa kokeilukulttuuria
ihmiskunta ei voi keittyä eteenpäin. Vaikka siis tänä päivänä asiat siirtyvät
uusille sukupolville mitä erilaisemmissa muodoissa, kirjoina, ääni- ja
kuvatallenteina, sadulla on edelleen suuri merkitys luovuuden synnyttäjänä.
Satusivellin 2014 - avajaistunnelmia |
Karstulassa vietetään vuosittain juhannuksen jälkeisellä
viikolla Satusivellin-lastenkulttuuriviikkoa. Viikon tavoitteena on saada
sadut elämään toiminnan kautta. Samalla viikon aikana halutaan lapsia ohjata
taiteen pariin. Satusivellin-viikon pääosissa ovat lapset. Eivät ainoastaan
kulttuurin kuluttajina, vaan myös sen tekijöinä.
Hannu Patamaa